Passiflora xiikzodz

 Suku: Passiflora

Alasuku: Decaloba

Yläsektio: Cieca

Passiflora xiikzodz on harvinaisuus Euroopassa. Amerikasta se on todennäköisesti kadonnut kasvattajien käsistä kokonaan. Euroopassa niitä on ehkä noin kymmenellä harrastajalla sekä joissain kasvitieteellisissä puutarhoissa. Minulla on nyt kunnia olla yksi heistä, joilla tämä kasvi on kokoelmassaan, kun vuosien etsintätyön jälkeen sain ostettua pistokkaan toiselta eurooppalaiselta harrastajalta. 

Erikoista kyllä, juuri tällaista harvinaisuutta on siunattu suomenkielisellä nimellä. Lepakonpassioksi nimetty kasvi kasvaa luontaisesti Jukatanin niemimaalla muinaisten mayakaupunkien liepeillä, Guatemalassa sekä Belizessä, joissa se viihtyy kalkkikivikallioilla, metsien laidoilla. Tieteellisen nimen lajiosa xiikzodz on johdettu mayakielen lepakonsiipeä tarkoittavista sanoista xi'ik (siipi) ja zodz (lepakko).

P. xiikzodzista on tunnettu kaksi muunnosta: P. xiikzodz subsp. xiikzodz sekä P. xiikzodz subsp. izensis. Izensis on nimetty sen löytöpaikan, Chichen Itzan pyramidien mukaan. Nykyisin nämä on erotettu omiksi lajeikseen, jotka ovat nimeltään P. xiikzodz ja P. itzensis. 

Näiden olennaisipana tuntomerkkinä on kukan heteet. Xiikzodzilla ne ovat kääntyneet alaspäin ja heteen varsi eli palho on vaaleanvihreä. Itzensiksen heteet osoittavat ylöspäin ja palho on tumma. Muilta osin lajit ovat melko monimuotoisia ja esimerkiksi lehtien muoto, koko ja väri vaihtelee kasvupaikan ja kasviyksilöiden välillä.

Passiflora itzensis Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vuonna 2013

Passiflora xiikzodzin kukka on erikoinen. Siinä on viisi vaaleanvihreää verholehteä ja niiden sisällä lähes musta lisäteriö. Kukka ei tuota mettä eikä tuoksu, joten on epäselvää, miten se houkuttelee pölyttäjänsä ja mitä pölyttäjät saavat palkinnokseen. On esitetty teorioita siitä, että lisäteriön sisällä oleva kiiltävä punaruskea alue jäljittelisi kenties verta, jonka perässä raatoja syövät hyönteiset laskeutuisivat kukkaan. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa ja kasvista tiedetään toistaiseksi varsin vähän.

Juuri kotiutunut nuori P. xiikzodz karanteenitilassa.

Lepakonpassio kuuluu samaan Cieca -yläsektioon, eli alasuvun sisäiseen pienempään ryhmään, Passiflora sexocellatan kanssa ja niillä onkin paljon yhteisiä piirteitä: paksut, vahapintaiset ja siipimäiset lehdet, ja pieni, kellertävä kukka. Niiden kasvuvaatimuksetkin ovat lähellä toisiaan lukuunottamatta sitä, että xiikzodz tarvitsee viihtyäkseen emäksisen kasvualustan, jossa on noin puolet kalkkikiveä.

Xiikzodz kuuluukin niihin, jotka tarvitsevat aivan omanlaisensa kasvualustaseoksen. Sen pohjana voi käyttää samaa reseptiä kuin muillekin passiflorille, mutta perliitin sijaan siihen sekoitetaan runsaasti rakeista kalkkia tai marmorimurskaa. Ja marmori-/kalkkikivimurskaahan myydään kätevästi puutarhaliikkeissä ja rautakaupoissa puutarhakalkin nimellä. Karkeampaa marmorirouhetta myydään esimerkiksi koristekatteeksi ja sellaista löytyy esimerkiksi Nelson Gardenilta.

Oikeassa kasvualustassa lepakonpassio ei ole erityisen vaikea kasvi. Vahapintaisine lehtineen se haihduttaa vähemmän vettä kuin ohuempilehtiset kasvit, joten kastelun kanssa on syytä olla erityisen varovainen. Mieluummin vähän liian vähän kuin yhtään liikaa. Tämäkin kasvi kertoo janonsa lehdillään: ne alkavat roikkua, kun on aika kastella. Ajoittainen kuivuminen edistää kukintaa.

Resepti kasvualustaan

Sekoitin omalle lepakonpassiolleni kasvualustan seuraavanlaisella reseptillä:

1 osa bokashimultaa

1 osa Bio Bizz Light mixiä

1 osa Nelson Gardenin marmorimurskaa

1 osa Kekkilän rakeista kalkkia

Näin kasvualustassa on yhteensä puolet kalkkikiveä ja marmoria, joista toinen on nopeammin maahan liukenevassa muodossa ja toinen hitaampana ja luomassa kasvualustaan rakennetta. Pieni määrä turvetta on hyväksi pitämään kasvualustan sopivasti kosteana ja Light Mixissä on sekä turvetta että sammalta. Bokashimullasta kasvi saa ravinteita hyvään kasvuun. 

Kasvualusta on kuohkea ja sisältää isoja marmoripalasia sekä hiemompaa raekalkkia.

Xiikzodz -hybridit

Passiflora 'Manta':n lehti muistuttaa muodoltaan paljon P. sexocellataa

Vaikka Passiflora xiikzodz on äärimmäisen harvinainen kasvatuksessa, niin siitä on luotu muutama mielenkiintoinen hybridi, joita on ajoittain muutamilla passifloriin erikoistuneilla taimitarhoilla myynnissä. Kummankin tiedossani olevan hybridin vanhemmat ovat samat, mutta ne on risteytetty eri päin.

Passiflora 'Manta' on saatu aikaan pölyttämällä P. xiikzodz P. coriacean (todennäköisemmin kuitenkin P. sexocellatan) siitepölyllä ja P. 'Balam' on P. xiikzodzin pölyttämästä P. coriacean kukasta syntynyt. Eli 'Mantan' "äiti" on xiikzodz ja 'Balamin' "äiti" on coriacea/sexocellata.

Nämä hybridit ovat helpompia kasvattaa kuin puhdas P. xiikzodz ja siksi ne ovat päätyneet kaupalliseen tuotantoon.