Kasvituholaiset ja niiden torjunta

Mitä ovat kasvituholaiset?

Kasvituholaiset ovat monen kasviharrastajan riesa, erityisesti talviaikaan, kun lämpöpatterit kuivattavat huoneilmaa. Useimmat kasvituholaiset viihtyvät, kun ilma on kuivaa ja lämmintä. 

Yleisimpiä tuholaisia sisätiloissa ovat vihannespunkit, ripsiäiset ja kirvat, mutta kasveista saattaa löytyä myös muita ötököitä. Useimmat näistä voivat koitua kasvin kohtaloksi, jos niihin ei reagoida ajoissa. Siksi kasveja on syytä tarkkailla säännöllisesti ja kiinnittää huomiota kaikkeen epänormaaliin, kuten lehtien värimuutoksiin, käpertyviin lehtiin tai selkeisiin syöntijälkiin.

Ensiapu kaikkiin ötökkätuhoihin on kasvin vieminen suihkuun ja huolellinen pesu lehtien ylä- ja alapinnoilta. Pesu suoritetaan lämpimällä vedellä ja lopuksi huuhdotaan viileämmällä vedellä, että lämpimän veden mahdolliset vauriot kasville jäävät mahdollisimman pieniksi. Lyhytaikaisesti kasvit sietävät yllättävänkin lämmintä vettä, mutta tässä on syytä käyttää maalaisjärkeä. Kasvia ei ole tarkoitus polttaa, mutta lämmin vesi on myös tuholaisille haitallisempaa kuin kylmä. Tässä on pyrittävä löytämään tasapaino sen välillä, että ötököitä vahingoitetaan mahdollisimman paljon, mutta minimoidaan samalla kasville koituva vahinko. On kuitenkin syytä muistaa, että jos tuholaisista ei pyri eroon, ne monessa tapauksessa tappavat kasvin. 

Useimmat sisätiloissa esiintyvät tuholaiset imevät kasvin solunesteitä. Ne jättävät jälkeensä syöntijälkiä, joissa lehden väri on paikallisesti muuttunut ja lehti on ohentunut. Monesti ensimmäisenä huomaakin nimenomaan oudot jäljet lehdissä, mutta niiden tekijä pysyttelee piilossa.

Kasvien nestekierto kulkee siten, että kasvualustasta imetty puhdas vesi kulkee lehtisuonissa lehden yläpintaa pitkin. Tähän veteen kasvi sitoo yhteyttämisessä tuottamansa sokerit, jotka ovat kasvin pääasiallinen ravinto. Sokeripitoinen kasvineste kulkee lehden alapintaa pitkin ja tästä syystä myös kaikki tuholaiset viihtyvät siellä. Lehden alapuolelta imetty neste sisältää sokeria, joka on myös ötököiden herkkua. Siksi tuholaisia etsiessä on erittäin tärkeää katsoa lehtien alle. Yläpinta saattaa näyttää ihan hyvältä vielä silloinkin, kun alapinnalla kuhisee.

Mistä tuholaisia tulee ja miten tätä voi ehkäistä?

Ulkomailta saapuneita kasveja karanteenitilassa.

Tuholaisia voi tulla kasveihin melkeinpä mistä vain. Erityisen riskialttiita ovat kuitenkin kaikki uudet kasvit sekä kaupasta tuodut yrtit, hedelmät ja kasvikset. Kesäaikaan myös ikkunasta voi lentää sisään tuholaisia.

Riskejä voi vähentää helpoiten pitämällä kaikki uudet kasvit karanteenissa ainakin kuukauden. Tänä aikana ehtii havaitsemaan, jos niissä on tuholaisia, jolloin torjuntatoimet voi kohdistaa pelkästään näihin, eikä ongelma pääse leviämään.

Uudet kasvit kannattaa myös pestä. Ei heti saapuimisen jälkeen, jos ne tulevat postin kautta, sillä lähettäminen stressaa kasvia. Viikon-parin karanteenilevon jälkeen kasvin voi kuitenkin huoletta viedä suihkuun ja pestä melko ronskeinkin ottein. Tämän jälkeen karanteenia jatketaan vielä, kunnes voidaan varmistua, että kasvi on terve. Nopeasti kasvavissa kasveissa tämän huomaa parhaiten siitä, että uusi kasvu näyttää terveeltä.

Myös ne kaupasta tulleet yrtit ja hedelmät on syytä pitää kasveista erillään, sillä niiden mukana voi tulla paljon ei-toivottuja tuliaisia.

Sananen torjunnan turvallisuudesta

Torjuntaan on monenlaisia keinoja, joista pyrin tässä esittelemään ne, jotka olen itse havainnut toimivimmiksi ja turvallisimmiksi.

Eri tuholaisia torjutaan erilaisin menetelmin ja siksi onkin erittäin tärkeää, että ennen mihinkään torjuntatoimiin ryhdytään, niin tuholainen tunnistetaan oikein. Väärän torjuntamenetelmän käyttö voi vain pahentaa tilannetta. Mitään torjunta-aineita ei koskaan saa käyttää vain varmuuden vuoksi, koska vääränlainen torjunta-aineen käyttö voi edesauttaa vastustuskykyisten kantojen kehittymistä, kuten on jo käynyt kalifornianripsiäisen kanssa. 

Jos tuholaisia torjutaan kemiallisesti, niin tulee aina noudattaa pakkauksen ohjeita annostuksesta sekä aineen käyttöväleistä. Jos aine on suihkutettavaa, niin tulee huolehtia siitä, että sitä on jokaisen lehden ylä- ja alapinnalla. Tämä ei ole se kohta, jossa aineita käytetään säästellen.

Mitkään torjunta-aineet eivät ole ihmisille turvallisia. Ne ovat myrkkyjä, joiden on tarkoitus tappaa. Toki vain hyönteisiä, mutta ne eivät ole millekään elävälle hyväksi. Sen vuoksi suosittelenkin, että jos käytät suihkutettavia torjunta-aineita, niin suojaat myös itsesi niiltä. Käytä hanskoja ja harkitse vahvasti myös maskin käyttöä minimoidaksesi sen, miten paljon ainetta päätyy kehoosi hengityksen kautta.

Vihannespunkki

Vihannespunkin vioitusta Passiflora loefgreniin lehdissä.

Ehkä hankalin tuholainen sisätiloissa on vihannespunkki. Sen näkee juuri ja juuri paljaalla silmällä ja sen vioitukset ovat alkuvaiheessa melko huomaamattomia pistemäisiä kellertäviä jälkiä lehdissä. Kun punkkien määrä lisääntyy (ja se lisääntyy erittäin nopeasti!), lisääntyvät myös syöntijäljet. Kasvista alkaa putoilla lehtiä, jotka saattavat nopeasti katsottuna näyttää aivan hyväkuntoisilta. Tarkemmin tutkittuna näissä "terveeltä vaikuttavissa" lehdissä on alapinnalla pienenpieniä hämähäkkimäisiä punkkeja. Suurennuslasilla tarkastellessa punkin kyljissä näkyy usein mustat viirut, mutta vihannespunkkeja on myös yksivärisiä ja punaisia. (Huom! Vihannespunkin voi helposti sekoittaa hedelmäpuupunkkiin, joka on hyvin saman näköinen, mutta hieman karvaisempi ja tumman punainen. Hedelmäpuupunkki on Suomessa harvinainen, mutta ei täysin tavaton tuholainen. Siihen eivät tehoa kaikki samat keinot kuin vihannespunkkiin.) 

Vihannespunkin helpoiten tunnistettava merkki kasveissa on sen kehräämä seitti. Kun tilanne on päässyt hyvin pahaksi, seitti peittää koko kasvin ja siinä vaiheessa sitä ei voi enää pelastaa. Pienikin määrä seittiä on yleensä jo merkki pahasta vihannespunkki-invaasiosta.

Jos havaitset seittiä, poista se kaikki heti. Vie kasvi suihkuun ja pyyhi lehdet huolella. 

Jos vihannespunkkeja ei ole vielä kovin paljon ja kasvi ei ole suuri, niitä vastaan voi taistella pelkästään pesemällä kasvia usein, mutta yleensä pelkkä vesipesu ei riitä.

Kasvia voi suihkuttaa liuoksella, jossa on n. 3-4% mäntysuopaa ja n. 1 rkl neem-öljyä per litra vettä. Neem-öljy haisee pahalle ja sotkee, joten suihkutus on syytä tehdä jossain muualla kuin ikkunalaudalla. 

Kertakäsittely ei riitä, vaan pesu ja öljy-mäntysuopasuihkutus on tehtävä useita kertoja, noin viikon välein, kunnes tilanne alkaa näyttämään paremmalta, eli uusia vioitusjälkiä ei ilmesty kasvin nuoriin lehtiin.

Jos käytät neem-öljyä, suihkutus kannattaa tehdä iltaisin, sillä auringonvalo yhdessä öljyn kanssa saattaa vahingoittaa kasvin lehtiä.

Itsetehtyjä öljyseoksia parempi vaihtoehto vihannespunkkiin, kuten myös muihin punkkeihin, joita kasveissa saattaa olla, on Carbon Kick Booster, joka on rypsiöljypohjainen aine, joka toimii lehtilannoitteena, mutta on myös luomuviljelyssä hyväksytty torjunta-aine vihannespunkkiin ja härmään. 

Carbon Kick Boosterin etuna itsetehtyihin seoksiin verrattuna on sen sisältämät emulgointiaineet, joiden ansiosta öljyinen aine sekoittuu veteen helposti. Se ei myöskään haise juuri millekään. Lisäksi sen lannoittavat ominaisuudet vahvistavat kasvia, jolloin sen on myös helpompaa selvitä tuholaisista. 

Itse huomasin Carbon Kick Boosterin tehon jo kertaruiskutuksen jälkeen ja mikroskoopilla pystyin havaitsemaan punkkien valtaaman kasvin lehdillä ainoastaan kuolleita punkkeja. 

Muniin toki mikään mekaanisesti toimiva aine ei tehoa, joten ruiskutuksia on toistettava noin viikon välein useamman kerran. Carbon Kick Booster kuitenkin on huomattavasti mukavampi käyttää kotioloissa kuin myrkyt, koska se on nisäkkäille haitaton aine, jonka teho punkkeihin perustuu siihen, että öljyinen aine tukkii niiden ihossa olevat hengitysaukot, jolloin ne tukehtuvat. 

Vihannespunkin torjunta vaatii aina sitkeyttä ja ongelmien huomaamista ajoissa. Jollei niihin puutu heti ensimmäisten merkkien ilmaannuttua, muuttuu torjunta joka päivä vaikeammaksi. Kemiallinen torjunta tehoaa kovin huonosti vihannespunkkeihin, jonka vuoksi erilaiset mekaaniset keinot, kuten kasvien peseminen ja erilaiset öljyt sekä biologinen torjunta ovat olleet oma valintani. Biologisesta torjunnasta lisää postauksen lopussa. 

Kirvat

Lehtikirvoja on useita erilaisia lajeja, joiden erot ovat lähinnä hyönteisen värissä. Yleisimmin ne ovat vihreitä tai oranssin ja punaisen sävyisiä. Kirvan tunnistaa pisaranmuotoisesta vartalosta ja pitkistä tuntosarvista. Villakilpikirvat ja kilpikirvat liikkuvat hitaasti ja jäävät usein majailemaan kasvin lehtihankoihin useiden hyönteisten ryppäissä. Näiden hidasliikkeisten ötököiden torjunta on helppoa, mutta hidasta. Ne voi poimia käsin tai pinseteillä yksitellen irti kasvista. Villakilpikirvoihin toimii hyvin myös vahvaan alkoholiin kastetulla pumpulipuikolla pyyhkiminen. Alkoholi tappaa ja liuottaa ötökän pehmeäksi mössöksi, jonka voi vain pyyhkäistä pois. 

Lehtikirvoihin toimii melko hyvin sama käsittely kuin vihannespunkkiinkin, eli sumuttaminen mäntysuopa-neem-seoksella. Öljy tukkii hyönteisten selässä sijaitsevat hengitysaukot ja tukehduttaa ne. Se ei kuitenkaan tehoa muniin, joten käsittely on tehtävä usein. 

 

Kirvoihin voi käyttää myös pyretriinipohjaisia torjunta-aineita. Pyretriini on dalmatianpäivänkakkarasta eristetty luonnonmukainen torjunta-aine, joka toimii useisiin eri tuhohyönteisiin.

Luonnollinen alkuperä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi täysin haitatonta, joten sitä käyttäessä on syytä olla varovainen. Torjunta-aine kannattaa suihkuttaa kasveihin hyvin suojatussa tilassa tai sellaisessa, joka on helppo pestä jälkikäteen. Itse suosin tällaisiin operaatioihin kylpyhuonetta.

Kasvit suihkutetaan kauttaaltaan aineella ja erityistä huomiota kiinnitetään lehtien alapintoihin, koska tuholaiset majailevat usein siellä. 

Suihkutuksen jälkeen kasvien annetaan kuivahtaa ja siirretään takaisin paikoilleen (tai karanteenitilaan) kun ne eivät enää valu torjunta-ainetta.

Ripsiäiset

Ripsiäisen syöntijälkiä P. jorullensiksen lehdellä.

Vihannespunkin jälkeen ehkä toiseksi tuhoisin hyönteinen (ainakin omien kokemusteni perusteella) on ripsiäinen. Sen syöntijäljet kasvissa ovat hopeanharmaita ja usein niissä näkyy myös pieniä mustia ulostepisteitä. Ripsiäinen itse pysyttelee piilossa ja on liikkeissään niin vikkelä, että sen havaitseminen on hyvin vaikeaa. Sen tuhot ovat kuitenkin helpot tunnistaa, joten hyönteistä ei tarvitse nähdäkään ennen torjuntatoimiin ryhtymistä. 

Ripsiäiset lentävät ja leviävät erittäin helposti kasvista toiseen, joten vahingoittuneet kasvit kannattaa mahdollisuuksien mukaan eristää muista.Nopean leviämisensä vuoksi ripsiäiset ovat usein hankalia torjuttavia. Ne matkaavat hetkessä jokaiseen kasviin, joka taloudesta löytyy.

Ripsiäisen torjunnasta hankalaa tekee myös niiden elämänkierto. Aikuiset ripsiäiset liikkuvat kasvien lehdillä imemässä solunesteitä, mutta ne munivat kasvin solukoiden sisään, jolloin munat ovat turvassa useimmilta torjuntakeinoilta. Myös toukat saattavat piileskellä lehtien sisällä. 

Vaikka muutoin olenkin varsin luomuorientoitunut ihminen, niin ripsiäisiin olen suosinut systeemisesti vaikuttavia torjunta-aineita. Pyretriiniä ei kannata ripsiäisiin haaskata, koska ne ovat valitettavan usein vastustuskykyisiä sille. Systeemisesti toimivia torjunta-aineita on esimerkiksi helppokäyttöiset Provanto -puikot, jotka työnnetään kasvin juurelle multaan, josta aine imeytyy kasvin nestekiertoon.

Systeemisten torjunta-aineiden vaikutus kestää useita viikkoja, joten ne tuhoavat yleensä useamman hyönteissukupolven, jolloin tuho on yleensä melko lopullinen.

Systeemisiä kasvinsuojeluaineita löytyy myös suihkemuodossa, joka on nopeampivaikutteisempi tapa hoitaa tuholaiset päiviltä, mutta vaatii torjunta-aineiden suihkimista ilmaan, josta en itse erityisemmin nauti. 

Systeemisten torjunta-aineiden kanssa erittäin tärkeää on, että niitä käytetään ainoastaan suljetuissa sisätiloissa, sillä ne ovat usein haitallisia esimerkiksi mehiläisille ja vesieliöstölle! Myöskään sellaisen kasvin multaa, jossa on käytetty systeemisiä torjunta-aineita, ei saa heittää kompostiin, vaan sen paikka on sekajäte.

Tämän jutun alkuperäisen julkaisun jälkeen kasvinsuojeluainelainsäädännössä on tapahtunut muutoksia, jotka ovat muuttaneet varsinkin systeemisten torjunta-aineiden myyntiä kuluttajille. Useampi ripsiäisiin hyvin toimiva aine on kielletty ja tilalle on tullut uusia, joiden toiminnasta en ole enää lainkaan niin varma, kuin vanhoista kunnon Provado-puikoista, jotka poistuivat myynnistä, kun niiden vaikuttava aine imidaklopridi kiellettiin monen muun neonikotinoidin ohella.

Nykyisin olen siirtynyt ripsiäistenkin kanssa enemmän biologiseen torjuntaan ja selättänyt sittemmin yhden ripsiäisinvaasion kesärikkaluteiden avulla kunniakkaasti, eikä uusia ole onneksi näkynyt.

Biologinen torjunta

Torjuntaeliöt saapuvat pullossa kantoaineen seassa.

Moniin tuholaisiin tehokas, myrkytön ja helppo keino on biologinen torjunta. Siinä kasveihin levitetään tuhohyönteisten luontaisia vihollisia, jotka syövät tuholaiset pois. Kun torjuntaeliöiltä loppuu ruoka, ne kuolevat itsekin. Biologisessa torjunnassa käytettävät hyönteiset ovat ihmiselle vaarattomia ja useimmat niistä ovat ruokansa suhteen varsin tarkkoja. Esimerkiksi vihannespunkin torjunnassa käytetyt ansaripetopunkit eivät syö mitään muuta kuin vihannespunkkeja. Tässä kohtaa tulee tärkeäksi tuholaisen oikea tunnistaminen. Ansaripetopunkista ei ole hyötyä esimerkiksi hedelmäpuupunkin torjuntaan (tämän totesin karvaasti itse), ripsiäisistä puhumattakaan. 

Ripsiäisten torjunnassa minulle on kertynyt hyviä kokemuksia kesärikkaluteiden käytöstä. Niillä olen päässyt ripsiäisistä tehokkaasti ja vaivattomasti eroon. Ripsiäisiä torjutaan myös ripsiäispetopunkeilla, mutta kesärikkaluteet ovat oman kokemukseni mukaan tehokkaampia, sillä ne syövät ripsiäisen kaikkia kehitysvaiheita ja ruuan loppuessa myös lentävät sen perässä muihin kasveihin. 

Biologisen torjunnan käytössä tärkeää on nostaa torjunnan aikana ilmankosteutta esimerkiksi ilmankostuttimen avulla. Kasvintuhoojat viihtyvät kuivassa huoneilmassa ja torjuntaeliöt kosteassa, eli nostamalla ilmankosteutta saadaan jo lähtöasetelma pedoille edullisemmaksi.

Biologisen torjunnan eliöitä myy suomalainen Biotus OY, jolla on omaa torjuntaeliötuotantoa, mutta he myös maahantuovat torjuntaeliöitä ulkomailta. Yritys myy hyönteisiä niin laajamittaiseen kasvihuonekäyttöön kuin kuluttajillekin. Kuluttajakokoiset pakkaukset löytyvät TarhurinApu -nimellä. Sivustolta löytyy erittäin hyvin tietoa niin tuhoeliöistä kuin niiden torjuntaan käytetyistä eliöistä.

Biologinen torjunta tulee hieman kalliimmaksi kuin kemiallinen saati tuholaisten mekaaninen torjunta, joka on lähes ilmaista, joskin työlästä. Yksi erä petopunkkeja postikuluineen maksaa reilut 30 euroa. Se on kuitenkin mielestäni verrattain pieni hinta siitä, että tuholaisista pääsee vaivatta ja tehokkaasti eroon. Ja parasta biologisessa torjunnassa on myös sen myrkyttömyys. Sitä voi käyttää lapsiperheissä ja lemmikkikodeissa turvallisin mielin, eikä se myöskään kuormita ympäristöä.