Lannoittaminen ja ravinteet osa 1/2

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Pavunvarren kanssa. 

Miksi kasveja lannoitetaan?

Luonnossa passiot kasvavat hyvin vaihtelevissa ympäristöissä, joten niiden tarpeet poikkeavat monilta osin paljon toisistaan. Kaikkia kasveja maailmassa kuitenkin yhdistää se, että niiden käyttämät ravinteet ovat samoja. Ero tulee siitä, miten paljon mitäkin ravintoainetta kasvi tarvitsee. 

Kun kasvi kasvaa ruukussa, sen juuritila ja multamäärä on rajallinen. Ravinteet tulevat maasta, mutta isossakin ruukussa ja runsasravinteisessa kasvualustassa ne on melko pian käytetty loppuun. Siksi lisälannoituksen tarve tulee yleensä jossain vaiheessa eteen, ellei aio vaihtaa kasvualustaa jatkuvasti. Ja sitä ei kannata kovin usein vaihtaa, sillä juuristoon kajoaminen aiheuttaa tarpeetonta stressiä kasville. Omat kasvini saattavat olla viisikin vuotta samassa ruukussa, joten on selvää, että lisälannoitteita tarvitaan.

Itse käytän kasveilleni nestemäisiä lannoitteita, jotka annetaan kasteluveden mukana. Nestemäisistä lannoitteista ravintoaineet ovat nopeasti kasvin käytettävissä ja niiden avulla esimerkiksi ravinnepuutteisiin on helppo puuttua melko nopeastikin. 

Ravinnepuutokset näkyvät kasvien lehdissä erilaisina värimuutoksina.

Syvällisemmin erilaisten lannoitteiden ominaisuuksiin ja eroihin uppoudumme tämän postauksen kakkososassa. Tässä ensimmäisessä osassa kerron enemmän ravintoaineiden merkityksestä kasville ja lannoittamisesta itsestään.

Kasvin ravintoaineiden tehtävät

Kasvien pääravinteet ovat typpi, fosfori ja kalium. Typpi edistää ennen kaikkea lehtien kasvua ja tekee kasvista ison ja voimakkaan. Kun typpeä on paljon, kasvi kasvaa. Runsas typpimäärä kuitenkin saattaa joillekin passiflorille tehdä sen, että ne kasvattavat runsaasti suuria lehtiä, mutta eivät kuki. 

Fosforia ja kaliumia tarvitaan enemmän kukintavaiheeseen ja niiden avulla kasvia voidaankin ohjailla siirtymään niinsanotusta vegetatiivisesta vaiheesta, eli lehtikasvuvaiheesta generatiiviseen vaiheeseen, eli siihen, jossa kasvi kukkii ja pyrkii lisääntymään.

Passiflora trifasciata on aloittelemassa kukintaansa.

Kaikkia ravinteita tarvitaan kaikissa kasvin elämänvaiheissa, mutta niiden tarve muuttuu vuodenaikojen mukaan. Siksi kukkivien kasvien lannoituksessa onkin syytä ottaa tämä huomioon ja muuttaa lannoitusta kukintavaiheeseen siirtyessä siten, että kasvi saa alkaa hidastamaan lehtikasvua ja käyttämään energiaansa enemmän kukintaan. Kukintaan vaikuttaa moni muukin tekijä, mutta ravinteet on yksi tärkeä tekijä hyvässä kukinnassa.

Pääravinteiden lisäksi kasvi tarvitsee liudan erilaisia hivenravinneaineita. Niiden puutokset eivät näy kasvissa kovin nopeasti, mutta niitäkin tarvitaan, että kasvi kasvaa terveenä ja hyvin. 

Ravinnepuutoksista löytyy erittäin hyvät ja selkeät kuvat lannoitevalmistaja Cannan sivuilta. Linkin toimintaohjeet ovat suurimmaksi osaksi suunnattu vesiviljelyä silmällä pitäen, mutta näistä kuvista on helppo oppia tunnistamaan ravinnepuutteet ja niiden oireet.

Millainen on hyvä lannoite passiflorille?

Passifloraurani aikana olen huomannut, että puutarhaliikkeissä ja marketeissa saattaa olla huonosti tarjolla muita kuin runsaasti typpeä sisältäviä lannoitteita huonekasveille. Toisia lannoitteita saatetaan kyllä mainostaa kukintaa edistävinä, mutta niissäkin saattaa olla typpeä enemmän kuin tarvitsisi olla.

Lannoitetta ostaessa on hyvä myös tarkistaa, että se sisältää pääravinteiden lisäksi myös hivenravinteita. Nämä tiedot tulisi löytyä selkeästi esitettynä lannoitepakkauksen etiketistä (tai toisinaan sen kääntöpuolelta.

Bio Novan lannoitteissa on hyvät ja selkeät merkinnät siitä, mitä tuote sisältää. (Lannoite saatu.)

Ratkaisu lannoitepulmiin onkin löytynyt jo vuosia sitten Pavunvarresta, jonka hyllyistä löytyy ravinteita monenlaiseen tarpeeseen, olipa kyseessä hyöty- tai koristekasvit ja kasvattipa niitä sitten sisällä, ulkona, mullassa tai mullattomassa kasvualustassa. 

Passiflorien tyypillistä kukinta-aikaa on loppukesä ja syksy. Jos tätä tahtoo edistää, kannattaa tämä huomioida lannoitteiden kanssa siinä heinä-elokuun paikkeilla. Kukkiessaan kasvi tarvitsee enemmän fosforia ja kaliumia ja vähemmän typpeä. 

Lannoitevalmistajat suosittelevatkin, että kasvuvaiheen lannoitteen (kuten esim. Bio Bizz Bio Grow) rinnalle otetaan käyttöön kukintaa edistävä lannoite (esim. Bio Bizz Bio Bloom). Näiden annostusta voi vähitellen säätää niin, että kasvulannoitteen määrää vähennetään ja kukintalannoitteen määrää lisätään. Kun kukinta alkaa, voidaan kasvulannoitteen määrä pudottaa minimiannokseen ja kukintalannoitteen määrä nostaa maksimiin. Annosteluohjeet löytyvät lannoitepakkauksita ja niitä on syytä noudattaa. Liikalannoittaminen voi tappaa kavsin.

Lannoitepakkauksien merkinnät

Bio Novan lannoitepakkauksissa on myös etupuolella selkeät merkinnät.

Lannoitepakkauksisa ravinteet on merkitty kemiallisin merkein ja niiden määrät prosentteina. Tätä numerosarjaa kutsutaan NPK-arvoksi. Pakkauksessa lukee esimerkiksi NPK 2 - 7 - 4. Tämä tarkoittaa sitä, että typpeä (N) on 2%, fosforia (P) on 3% ja kaliumia (K) 4%. Tässä esimerkin lannoitteessa on typpeä kaikista vähiten, eli se sopisi hyvin loppukesän ja syksyn lannoitukseen, joka edistää kasvien kukintaa. Jos lukema olisi esimerkiksi NPK 4 - 3 - 6, olisi lannoitteessa eniten typpeä, jolloin se edistää eniten lehtien kasvua.  (Esimerkit eivät olleet keksittyjä, vaan ovat Bio Bizzin Bloom- ja Grow -lannoitteiden NPK-arvot.)

Ravinteiden määriä tulkitessa ei kannata tuijottaa niinkään yksittäisiä numeroita, vaan niiden välisiä suhteita. Ravinteiden prosenttiosuus valmisteessa riippuu siitä, miten tiiviissä muodossa se on. Esimerkiksi jauhemaisessa lannoitteessa ravinteita on luonnollisestikin enemmän kuin nestemäisessä, sillä jauheessa ei ole vettä. Tärkeintä on katsoa, onko lannoite typpipitoinen ja lehtikasvua edistävä, tasapainotettu, jossa kaikki luvut ovat yhtä suuret vai kukintaa ja satoa edistävä, jossa typpeä on vähemmän, jos ollenkaan.

Pääravinteiden lisäksi kasvi (kuten ihminenkin) tarvitsee liudan erilaisia hivenaineita kasvaakseen terveenä ja hyvinvoivana. Magnesiumia, rautaa, kalsiumia, mangaania jne. Jokaisella on tärkeä tehtävänsä kasvin hyvinvoinnissa. 

Useimmissa laadukkaissa kasviravinteissa on nämä hivenravinteet mukana, mutta Pavunvarrestta saa myös pelkkiä hivenravinteita sisältäviä lannoitteita, joita voi antaa huomatessaan puutosoireita näistä. 

Omista kasveistani muutamilla esiintyi viime talvena magnesiumin puutetta, johon annoin Bio Bizzin Calmagia muutaman kuukauden kuurin, kunnes tilanne korjaantui ja kasvu alkoi näyttämään taas terveeltä.

Hivenravinteita on myös merileväuutteessa, joka on hyvä lisä kasveille varsinkin talviaikaan.

Lannoittaminen tapahtuu vuodenaikojen mukaan

Talvikaudella passifloristakin suurin osa tarvitsee jonkinlaisen lepokauden. Tämän pituus ja kasvin vaatimukset sen aikana vaihtelevat erittäin paljon lajikohtaisesti, joten sama resepti ei toimi kaikille. Tarkista aina lajikohtaiset kasvuvaatimukset erikseen.

Kun kasvi alkaa siirtyä lepotilaan, se lopettaa kukinnan ja kasvu hidastuu. Lehtiä saattaa kellastua ja pudota. Tällöin on aika vähentää lannoitusta, jos tämä tapahtuu syksyllä. Jos kasvu hidastuu ja lehdet kellastuvat kesällä, syy on jossain muualla, esimerkiksi ravinnepuutoksessa. 

Syksy näkyy passioissa kellastuvina lehtinä.

On tärkeää, että lannoitusta vähennetään reilusti talvikaudella tai jopa lopetetaan kokonaan, sillä liian suuri määrä ravinteita ei ole kasville hyväksi. Itse suosin nykyään sitä, että lannoitan läpi vuoden, mutta talvella pudotan lannoitteen määrän noin neljäsosaan normaalista ja annan sitä vain joka toisella tai joka kolmannella kastelukerralla, elleivät kasvit osoita mitään merkkejä ravinnepuutoksista. 

Passiflorien talven ei tarvitse olla yhtä pitkä kuin Suomen talven, sillä ne ovat kotoisin hyvin erilaisesta ympäristöstä. Sisätiloissa kasvukausi jatkuu noin maaliskuusta loka-marraskuuhun ja puuttuvaa auringonvaloa korvataan sähkövaloilla. 

Kun luonnollisen valon määrä jälleen keväällä kasvaa, voidaan lannoitusta jälleen lisätä. Kevät on myös hyvää aikaa ruukkujen vaihdolle, jolloin kasville annetaan myös uutta ravinteikasta multaa. (Katso ohjeet kasvualustan sekoittamiseen kasvualustapostauksestani!) Mullanvaihdon jälkeen lisälannoitetta ei tarvita pariin-kolmeen kuukauteen, mutta sen jälkeen sitä voi hitaasti aloittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lannoitetta annetaan pakkauksen minimiannoksen mukaan, joka toisella kastelukerralla. Annosta nostetaan sitä mukaa, kun kasvin kasvu kiihtyy. Se, miten paljon sitä voi nostaa, riippuu lajikohtaisista vaatimuksista. Suurikokoisille Passilora -alasuvun kasveille lannoitetta voi antaa voimakkaimman kasvun aikaan maksimiannoksen lähes joka kastelukerralla. Pienemmille Decaloba -alasuvun kasveille riittää vähempikin, eikä lannoitetta tarvitse antaa joka kastelukerralla.

Tämän postauksen toisesta osasta löytyy vinkkejä lannoitteiden valintaan ja tietoa erilaisten lannoitustapojen eroavaisuuksista.