Talvi...

 ...ja miten minimoida sen aiheuttamat vahingot passiflorille?

P. glaucescens ja P. sexflora, jotka eivät selvinneet edes alkutalvesta

Talvi on haastavaa aikaa huonekasviharrastuksen kannalta. Varsinkin, jos ei satu omistamaan ympärivuotisesti lämmintä ja voimakkaasti keinovalaistua kasvihuonetta. (Sellainen toki kuuluu suurimpiin unelmiini, mutta jostain tarvitsisi aika paljon lisää rahaa, että sellainen toteutuisi.)

Olen harrastanut kärsimyskukkia vuodesta 2009, eikä minulla ole ollut yhtään talvea, etteikö joku niistä olisi kuollut. Jokainen menetetty kasvi surettaa ja jokaisesta on myös oppinut jotain. Yritän nyt tässä listata kasvieni kuolinsyitä ja keinoja välttää niitä. Kaikkea toki ei aina voi välttää ja kaikkien kasvien perimmäinen kuolinsyy ei ole aina edes selvinnyt. Mutta on paljon, millä talviaikana tapahtuvia menetyksiä voi vähentää. 

Kasvi tarvitsee elääkseen valoa, vettä, ravinteita ja lämpöä. Kaikkea juuri oikeassa suhteessa. Vaihteluita näiden saamisessa kutsutaan luonnossa vuodenajoiksi. Ja vaikka sisätiloissa vuodenajat eivät olekaan samanlaiset kuin ulkona, niin jossain määrin kausittaista vaihtelua pitäisi pystyä jäljittelemään. 

Passiflorat ovat kotoisin erittäin laajalta alueelta, joten ihan yhtenäisiä talvihoito-ohjeita niille ei voi antaa, mutta nämä ovat jokseenkin yleispäteviä neuvoja, jotka auttavat selviytymään talven aiheuttamista hankaluuksista. Tutustu kuitenkin jokaisen kasvin lajikohtaisiin vaatimuksiin voidaksesi taata sille mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet. 

Valo

Ehkä suurin syy siihen, miksi kasvit menevät talvella huonoon kuntoon, on valon vähyys. Suomen talvessa luonnonvaloa on erittäin vähän tarjolla, joten kasveille on hyvä tarjota lisävalaistusta. 

Erilaisia keinoja kasvien keinovalaistukseen on lukuisia ja jokainen löytää varmasti tarpeisiinsa ja budjettiinsa parhaiten sopivan vaihtoehdon. 

Tärkeintä on, että valaisin on riittävän kirkas, riittävän lähellä kasveja ja sellainen, että se ei kuumuudella polta kasveja. Nykyisin on tarjolla jo hyvä valikoima tehokkaita LED-valaisimia sekä polttimoita, jotka soveltuvat kasvivaloiksi erittäin hyvin.

Kasvivalona 50w / 4000 lumenin työmaavalaisin.

Itse suosin valkoisia valoja, koska väistämättä vietän itsekin niiden alla aikaa. Sinisiä ja punaisia aallonpituukia sisältävä valo on kasvien kannalta parempi, mutta kasvivalaistusta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös se, että jos violetti valo käy itselle pidemmän päälle niin sietämättömäksi, että valoja pitää sammutella, että ei menetä järkeään, on parempi valita ihmissilmälle mukavempi lamppu. Sitä on kivempi pitää päällä koko päivän.

Minulla on käytössä useita kasvivalaisimia ja koska koen niiden napsuttelun aamuin illoin työlääksi, käytän ajastimia. Sellaisia saa melko edullisesti esimerkiksi rautakaupoista. Ajastimiini on kytketty talviaikaan noin 12 tunnin valojakso, eli ne ovat 12 tuntia päällä ja 12 tuntia pois. Kellonajat olen säätänyt vastaamaan omaa vuorokausirytmiäni. 

Lämpötilat

Niin passiflorat kuin monet muutkin huonekasveina käytetyt kasvit ovat kotoisin paljon Suomea lämpimämmistä olosuhteista. Jotkut lajit saattavat olla erittäin herkkiä kylmälle ja vedolle. Siksi talviaikaan onkin syytä pitää huoli siitä, että kasvit on sijoitettu sellaisiin paikkoihin kodissa, jossa ne eivät saa kylmää. 

Ikkunoiden tiivisteet kannattaa pitää kunnossa ja tarvittaessa vielä teipata maalarinteipillä ikkunoiden reunat, jos niistä vetää. 

Joillekin lajeille läpötilan laskeminen talvella on hyväksi ja edistää seuraavan kasvukauden kukintaa, mutta tässä kohtaa kannattaa selvittää lajikohtaiset ohjeet. Kaikki passiflorat eivät talvea kaipaa ja toisille taas talvi tarkoittaa vain kuivuutta.

Kylmyyden lisäksi myös liika lämpö voi olla pahasta. Kasvit kannattaa pitää tarpeeksi kaukana myös lämmönlähteistä, kuten lämpöpattereista. Ne voivat olla liiankin kuumia ja vahingoittaa siten kasveja. 

Ilmankosteus

Talven kylmyys kuivattaa ilmaa ja kaikenlainen asuntojen lämmittäminen kuivattaa vielä lisää. Useimmille kasveille tällainen kuiva ilma on epänormaalia ja se itsessään jo saattaa vahingoittaa niitä. Kuivuus myös altistaa erilaisille tuhohyönteisille, sillä ne viihtyvät kuivassa ja lämpimässä ilmassa.

Ilmankosteus kannattaakin pitää talvellakin riittävän korkeana. Paras keino siihen on ilmankostutin. 

Vastoin yleisiä uskomuksia kasvien sumuttelusta suihkupullolla ei ole juurikaan apua ilmankosteuden nostamiseen. Se auttaa vain hyvin paikallisesti ja vain muutamiksi minuuteiksi ja jatkuvasta sumuttelusta saa kätensä kipeäksi.

Ilmankostutin nostaa ilmankosteutta suuremmalla alueella, tehokkaammin ja tasaisemmin. 

Kasvien lisäksi korkeampi ilmankosteus on myös ihmiselle hyväksi. 

Ufoxin haihduttava ilmankostutin ja Passiflora ornithoura.

Pienempänä apuna ilmankosteuden nostamiseen voi toimia myös pyykkien kuivaaminen kasvien läheisyydessä. Varsinkin, jos asuu lapsiperheessä, jossa pyykkiä kuivataan harva se päivä. 

Tuholaiset

Talvi on erilaisten kasvituholaisten kulta-aikaa. Kuiva huoneilma ja verkkaisesti kasvavat kasvit tarjoavat ihanteelliset olosuhteet vihannespunkeille, ripsiäisille, kirvoille ja muille kiusankappaleille. Niiden havaitseminen voi olla vaikeaa ennen kuin niitä on paljon, joten ne pääsevät yleensä leviämään laajalle. 

Siksi kasveja onkin hyvä tutkia säännöllisesti ja tarkasti erityisesti talvikaudella. Kaikkiin epätavallisiin jälkiin lehdissä on syytä kiinnittää huomiota ja toimia heti, jos merkkejä tuholaisista on. 

Olen kertonut tuholaistorjunnasta erikseen omassa postauksessaan, josta voit käydä lukemassa lisää aiheesta. 

Suosittelen torjuntaan mahdollisimman turvallisia ja mietoja keinoja ja parhaita tuloksia olen saanut biologisesta torjunnasta.

Vihannespunkin vioittama Passiflora 'Purple Haze' on saanut avukseen sahanpurun mukana matkaavia ansaripetopunkkeja. Niiden pääasiallista ravintoa ovat vihannespunkit. 

Ennaltaehkäisynä toimii ilmankosteuden pitäminen korkeana ja kasvien suihkuttelu. Suihkuttelu ei nosta juurikaan ilmankosteutta, mutta vesi huuhtoo ihan mekaanisesti hyönteisiä ja niiden munia kasvin lehdiltä pois. Parasta on, jos voit viedä kasvit säännöllisesti ihan suihkuun, mutta suuria köynnöksiä voi olla vaikea siirrellä, joten myös painesuihkupullo on oikein hyvä apu. (Muista varoa tapetteja ja tekstiilejä!)

Ravinteet

Kasvi tarvitsee kasvaakseen liudan erilaisia ravinteita. Niistä olen julkaissut syväluotaavan kaksiosaisen postauksen, jonka voit lukea tästä.

Talvikaudella kun kasvu hidastuu, ravinteidenkin tarve vähenee. Lannoitusta tulee vähentää samassa suhteessa. 

Kesän voimakkaimmassa kasvuvaiheessa passiflorille voi antaa lannoitteita jopa yli annostusohjeiden, mutta talvikaudella lannoitus vähennetään lähes olemattomiin. 

Itse annan nykyään lannoitetta talvikaudellakin, mutta vain noin joka toisella - joka kolmannella kastelukerralla ja kun lannoitepakkauksessa lukee annokseksi 1-4 ml / litra vettä, annan 0,5 ml. 

Väitän, että lannoitusta ei kannata lopettaa kokonaan, sillä kasvi kuluttaa samoja ravintoaineita kuin kesälläkin ja ravinnepuutokset voivat pahentaa tilannetta entisestään. 

Talvikaudella voi myös antaa kasvia tukevia hivenravinteita esimerkiksi merileväuutteen muodossa.

Kastelu

Viimeisenä, mutta kenties tärkeimpänä on kastelu ja sen oikea määrä. Moni meistä sortuu kasviensa hukuttamiseen talvella ja se on yksi yleisimpiä kasvien kuolinsyitä talvella. 

Kastelun tarve vähenee talvella erittäin paljon, eikä kasvia kannata kastella ennen kuin se oikeasti tarvitsee vettä. Veden tarpeen tuntee sormilla mullasta ja näkee kasvin lehtien asennosta. Kun lehdet alkavat roikkua alaspäin tai multa on selvästi kuivaa myös pintaa syvemmältä, on aika kastella. 

Varsinkin passiflorat ovat hyvin herkkiä juurien mätänemiselle, joten liikakastelulla saa tapettua ne erittäin helposti. Joten älä kastele vanhasta tottumuksesta ja kaikkia kasveja kerralla, vaan tarkkaile jokaisen kasvin merkkejä vedentarpeesta. Kastele vain ne, jotka pyytävät vettä.

Kun olosuhteet ovat hyvät, kasvit viihtyvät ja kasvavat talvellakin! Kuvassa P. serratifolia