Valaistus

Passiflora ornithouran lehti ja violettisävyinen kasvivalo

 Valo, vesi, hiilidioksidi, happi ja maaperän ravinteet ovat kasvien elinehtoja. Jos yksi puuttuu, ei muista ole mitään hyötyä ja kasvi kuolee. Kasvibiologiassa tunnetaan käsite "minimikasvutekijän laki", joka tarkoittaa tätä samaa asiaa. Eli se kasvutekijä, jota on vähiten, vaikuttaa kasvin kasvuun eniten. 

Valo on näistä kasvutekijöistä haastavin, kun kasveja kasvattaa sisällä. Varsinkin, jos sattuu asumaan Suomessa ja kasvattamaan suurikokoisia eksoottisia kasveja. Talvella lisävalo onkin usein välttämätöntä kasvien hyvinvoinnin kannalta. 

Tapoja kasvien lisävalaisuun on monia, eikä yksi välttämättä ole parempi kuin toinen. Pääsääntöisesti kuitenkin tärkein ominaisuus kaikissa kasvivaloissa on niiden kirkkaus. Mitä kirkkaampi valo, sen enemmän kasvi saa siitä irti. Valon tulisi olla niin kirkas, että se läpäisee helposti kasvin lehden. Valon kirkkautta mitataan lumeneissa.

Valon sävylläkin on jonkin verran väliä. Eniten kasvit hyötyvät punaisista ja sinisistä aallonpituuksista ja siksi monet kasvivalot ovatkin sävyltään violetteja. Violetin valon ei tarvitse olla yhtä kirkas kuin valkoisen, sillä valkoisesta valosta osa menee auttamatta hukkaan, kun taas violetista kasvi pystyy hyödyntämään lähes kaiken. Siksi violettien kasvivalojen lumen-arvot ovat pienempiä kuin valkoisten valojen.

Itse kuitenkin suosin valkoisia valoja, sillä pidemmän päälle violetit valot alkavat ärsyttämään minua itseäni, jos niiden alla pitää viettää koko talvi. Minä en ole kasvi ja viihdyn paremmin sellaisessa valossa, joka näyttää omiin silmiini värit sellaisina kuin niiden kuuluukin olla. Siksipä kasvivalaisimien hankinta on aina jonkinlainen kompromissi oman ja kasvieni hyvinvoinnin välillä. 

Valkoisia valoja ostaessa kannattaa hieman katsoa värin lämpötilaa. Kasveille kylmän valkoinen valo on parempi kuin lämmin valkoinen. Valon lämpötilaa mitataan kelvineillä (K) ja tämä on merkitty valaisimien ja polttimoiden myyntipakkauksiin. Kylmän valkoisen valon kelvin-lämpötila on vähintään 4000K.

Passiflora serratifolia ja kylmän valkoinen 2000 lumenin lamppu. 

Kasvivalon on hyvä olla päällä vuorokaudessa noin 12 tuntia. Itse käytän valojen sytyttämiseen ja sammuttamiseen ajastimia niiden helppouden vuoksi. Ne myös hoitavat hommansa silloinkin, jos en itse ole kotona. 

Kasvin elintoimintojen kannalta sekä valoisalla että pimeällä jaksolla on tärkeä merkitys, jonka takia valot eivät voi olla jatkuvasti päällä. Kasvit eivät varsinaisesti nuku, mutta niissä tapahtuu hieman erilaisia elintoimintoja valoisassa ja pimeässä ja molempia tarvitaan onnistuneeseen fotosynteesiin.

Ajastimia on monenlaisia ja -hintaisia, mutta en ole huomannut niiden välillä kovinkaan suuria eroja, joten käytän kahden tai kolmen kappaleen pakkauksissa myytäviä edullisia ajastimia, jollaisia saa monista rautakaupoista. Mekaaniset ajastimet ovat helppokäyttöisiä ja yleensä melko toimintavarmoja. Niiden ainoana pienenä miinuksena on se, että osa niistä pitää selvästi kuultavaa raksutusta. Silti pidän niitä varmuutensa vuoksi parempina kuin digitaalisia, jotka saattaa joutua ohjelmoimaan kokonaan alusta, jos esimerkiksi joku tietämätön perheenjäsen nappaa ajastimen irti seinästä.

Tässä kuvassa on valaistusratkaisu, jota suosittelen käyttämään harkinnalla. Tämä valaisin on tehokas, mutta ei ole varsinaisesti tarkoitettu sisätiloihin. Mainitsen sen kuitenkin, sillä se on osoittautunut erittäin hyväksi ja tiedän monen näitä käyttävän.

Kyseessä on 50 watin ja 4000 lumenin rakennustyömaille tarkoitettu LED-valaisin. Edullinen ja erittäin tehokas. Valaisee meidän omakotitalon yläkerrassa sijaitsevan makuuhuoneen ikkunan kautta myös pihan.

Jos päädyt käyttämään valaisimia, joita ei ole tarkoitettu sisäkäyttöön, pidä huolta siitä, että niiden ympärillä on riittävästi ilmatilaa. Valaisin kuumenee jonkin verran, mikä saattaa olla tulipaloriski.

Turvallisinta tällainen valaisin olisi kiinnittää johonkin metallitelineeseen, jolla sen voi pitää tarpeeksi kaukana esimerkiksi katosta. Älä kiinnitä sitä sellaiseen materiaaliin, mikä ei kestä lämpiämistä ja pidä huolta, että valaisimen välittömässä läheisyydessä ei ole mitään syttyvää.

Kaikki kasvivalot tuottavat lämpöä, jotkut vähemmän ja jotkut enemmän, ja niiden kanssa tulee ottaa huomioon myös paloturvallisuus. Älä käytä kuumenevia lamppuja pienissä ja suljetuissa tiloissa ja huolehdi myös siitä, että kasvivalaisimien kanssa samasta tilasta löytyy myös toimivat palovaroittimet.

Yksi tapa vähentää valaisimen kuumenemista, on säätää se ajastimen avulla sammumaan 15-30 minuutiksi valojakson aikana. Tällainen lyhyt tauko ei haittaa kasvia, mutta antaa valaisimen jäähtyä välissä hieman, joka vähentää liiallisen kuumenemisen riskiä.

Sijoita valaisin riittävän lähelle kasveja, jotta ne saavat tarpeeksi valoa, mutta ei liian lähelle, ettei valaisimen kuumuus polta kasveja. Valaisin ei saa koskea kasveihin. 

Sopiva etäisyys riippuu valaisimen tehosta. Kirkkaammat valaisimet voi pitää kauempana, kun taas heikommat on pidettävä lähempänä. Jos kasveja on paljon, voi olla tarpeen käyttää useampaa valaisinta kerralla ja suunnata ne kasveja kohti hieman eri kulmista, jotta jokainen kasvi saa tarpeeksi valoa. 

Riittävä valon määrä kasveille on aivan eri luokkaa kuin riittävä valon määrä ihmiselle, joten taas pitää tasapainoilla kasvien ja oman mukavuutensa välillä. Riittävän kirkas valo kasveille on omalle silmälleni aivan liian kirkas. Siksi pyrin suuntaamaan kasvivalaisimet siten, että ne eivät osoita huoneeseen päin, vaan kohti seinää (ja ikkunaa) jota vasten kasvit ovat. Aina tämä ei ole mahdollista ja esimerkiksi roikkuvien kasvivalaisimien kanssa kirkkaan valon häiritsevyyttä voi vähentää ajastamalla valojakson alkamaan esimerkiksi paljon ennen omaa heräämistä (jos valaisimet eivät sijaitse makuuhuoneessa!), jolloin omia hereilläolotunteja valaisimen kanssa tulee vähemmän ja illalla pääsee aiemmin nauttimaan tunnelmallisemmasta valaistuksesta kuin 2000 lumenin voimalla paistavasta kylmänvalkoisesta lampusta.