Alasuku: Passiflora
Yläsektio: Stipulata
Sektio: Granadillastrum
Läntisen Equadorin alangoilta kotoisin oleva Passiflora sprucei on Passiflora -alasukuun kuuluvaksi lajiksi melko hyvin sisäkasvatukseen sopiva. Se on mahdollista saada kukkimaan runsaasti tuoksuvin kukin, vaikka se pidettäisiin maltillisen kokoisena ja alle viiden litran ruukussa. Sillä voi mennä kukintaiän saavuttamiseen useampi vuosi, mutta näyttävä kukinta on sitäkin palkitsevampi.
Sprucein erikoisuus on tuoksu. Kasvin lehdet tuoksuvat miedon sitruksiselle, kun niihin koskee. Kukat tuoksuvat hyvin voimakkaalle. En ole mestari kuvailemaan tuoksuja ja tämäkin tuoksu on hyvin omaperäinen. Se ei muistuta mitään muuta kukkaa, vaan on enemmän hajuvesimäinen. Pienessä huoneessa kukkiessaan se oli minulle jopa hieman liikaa ja tuoksuherkkänä jouduin poistamaan kasvista kukat, kun olin tekemässä etäopiskelupäivää samassa huoneessa. Tämä kannattaa ottaa huomioon kasvin kanssa ja pitää se mieluummin avarassa tilassa, jossa tuoksu ei pääse samalla tavalla tiivistymään. Ja toki jollekulle toiselle tuoksu olisi varmasti ollut mukavakin, vaikka itselleni kolme avonaista kukkaa metrin päässä minusta oli liikaa.
Jos sprucein haluaa kukkivan runsaasti, kannattaa yrittää saada se haarautumaan mahdollisimman paljon. Tämä ei aina ole passiflorien kanssa kovin helppoa, sillä niitä ei monestikaan voi latvoa samalla tavalla kuin muita kasveja. Jos kasvista leikkaa kärjen pois, se todennäköisimmin kasvattaa vain uuden kärjen samaan kohtaan, mutta ei haaraudu. Sen sijaan passiflorat haarautuvat usein silloin, jos päälatvan taivuttaa esimerkiksi käynnöstuen avulla alaspäin kaarelle, mutta ei katkaise sitä.
Passiflora -alasuvun kasvit eivät yleensä ole sieltä helpoimmasta päästä sisäkasvatettavia, mutta P. sprucei on oman kokemukseni mukaan helpoimpia tämän ryhmän kasveja. Kukka on alasuvulle tyypillisesti näyttävä ja melko suuri, noin 6 cm halkaisijaltaan.
Lehdet ovat passiflorille hyvin tyypilliset, kolmehaaraiset ja lehtiruodissa on useita nesterauhasia. Valitettavasti en ole tajunnut kuvata oman kasvini lehtiä silloin, kun se ei ollut vihannespunkin vioituksia täynnä, joten nyt minulla ei tähän hätään ole lehdistä kuvaa. Mutta päivittänen sen tähän, kun kasvi on toipunut paremmin.
P. sprucei nauttii runsaasta lannoituksesta ja kasvaa parhaiten, kun sillä on riittävästi tilaa, niin juurilleen kuin versoilleenkin. Kasvualustan tulee olla hyvin läpäisevää ja runsasravinteista, kuten suurimmalla osalla passiflorista. Loppukesästä kannattaa tarjota kasville kukintaa edistävää, vähätyppistä lannoitetta, niin pääsee nauttimaan kasvista koko komeudessaan.
Talvella on huolehdittava riittävästä lisävalaistuksesta. Liian vähällä valolla kasvi menee nopeasti huonoon kuntoon.
Lehtien pudottelu talvella kuuluu asiaan, mutta kannattaa pitää myös silmällä, että kasvissa ei ole tuholaisia. Oman kokemukseni perusteella voisin väittää, että P. sprucei on ohutlehisenä lajina erityisen herkkä saamaan vihannespunkkeja. Torju tuholaiset ajoissa, jos havaitset niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti