Passiflora citrina

Suku: Passiflora

Alasuku: Decaloba

Yläsektio: Decaloba

Sektio: Xerogona

Passiflora citrina on kasvi, joka oli pitkään poissa kokoelmastani, joten nautimme tässä postauksessa noin kymmenen vuotta vanhoista valokuvista, joiden laatu saattaa olla hieman kehnompi kuin uudempien. Tämä oli ensimmäinen passiflora, joka kukki kotonani.

Kasvi viihtyi erinomaisesti pienen yksiöni eteläikkunalla, johon paistoi aurinko suoraan ja kuumasti, mutta en ollut tuolloin vielä niin kokenut puutarhuri, joten kokeilin siirtää kasvin paikkaan, jossa se ei enää saanut yhtä runsasta valoa ja ilmeisesti valon vähentyminen, mutta samaan aikaan yhtä runsaan kastelun jatkaminen johti kasvin kuolemaan. 

Passiflora citrina on koko laajan kasvisuvun toinen aidosti keltakukkainen laji. (Se toinen on P. cirrhiflora) Kukat ovat kirkkaan sitruunankeltaiset ja kasvi kukkii helposti ja paljon. Hyvissä olosuhteissa kukinta voi jatkua jopa lähes vuoden ympäri. 

Tämä on niitä harvoja Decaloba -alasuvun passioita, joita ajoittain saattaa tavata Suomessa myynnissä erilaisten Passiflora-mixien seassa. Ilman kukkiakin P. citrinan tunnistaa helposti karvaisista ja ankan räpylän muotoiststa lehdistään. Myös kasvin varret ovat hennon samettimaisen karvan peitossa. Nuput ovat jo ennen aukeamistaan kirkkaan sitruunenkeltaiset. 

Kukka on noin 3-5 senttiä leveä, eikä yleensä aukea kokonaan, vaan avautuu hieman torvimaisesti nin puoleenväliin nuppua. 

Citrina on helppo ja kiitollinen laji sisäkasvatettavaksi ja suosittelen lämmöllä vaikkapa ensimmäiseksi passifloraksi, jos puutarhakaupassa sattuu tähän keltakukkaiseen kaunokaiseen törmäämään.

Parhaiten kasvi viihtyy valoisalla ikkunalla joko köynnöstukeen tuettuna tai amppelissa. Se kestää suoraakin auringonpaistetta, kun sen totuttaa siihen rauhallisesti, mutta pärjää myös ikkunalla, johon aurinko paistaa vain osan päivästä. Runsas valo kuitenkin edistää kukintaa, joten kannattaa suoda kasville mahdollisimman valoisat olosuhteet.

Kasvukaudella kasvia lannoitetaan säännöllisesti, mielellään nestemäisellä lannoitteella pakkauksen ohjeiden mukaan. Citrina kukkii yleensä ilman mitään ihmeempiä lannoitteen vaihtamisia, mutta jos kukkia ei meinaa ilmestyä kesän aikana hyvistä valo-olosuhteista huolimatta, niin lannoitteen voi loppukesästä vaihtaa vähätyppiseen tai typettömään ravinteeseen, joka edistää kukintaa.

 Citrinan varret ovat rennommat kuin monilla muilla lajeilla ja sillä on hieman vähemmän kärhiä, joten se voisi soveltua amppeliin siten, että osa varsista pääsee roikkumaan. Älä kuitenkaan taivuta varsia väkisin alas, vaan anna niiden kasvaa siihen suuntaan, mihin ne luontaisesti pyrkivät. Osin puutuneet varret saattavat murtua helposti, jolloin kasvin nestekierto heikkenee ja osia siitä saattaa kuolla. 

Kuten muutkin passiflorat, citrina hyötyy säännöllisestä leikkauksesta kasvukauden lopussa tai alussa tai peräti molempina ajankohtina. Varsinkin ruukussa kasvavaa kasvia kannattaa leikata säännöllisesti, jotta se pysyisi kauniina ja sopivan kokoisena sisäkasvatukseen. Leikkaaminen edistää sekä lehtikasvua että kukintaa.

Kasvualustan suhteen Passiflora citrina ei ole erityisen nirso. Tavallinen kukkamulta höystettynä ruukkusoralla tai perliitillä toimii oikein hyvin. Ruukun ei tarvitse olla suuren suuri. Pari-kolmelitrainen riittää mainiosti.

Kastelun suhteen kasvi kestää pientä huolimattomuutta, mutta jos se pääsee kuivumaan liikaa, se alkaa pudottamaan lehtiä melko nopeasti ja saattaa mennä äkkiä hyvin huonoksi. Siksi onkin hyvä pitää hoito mieluiten säännöllisenä, eikä tehdä kasville isoja muutoksia.