Passiflora suberosa, korkkipassio

Suku: Passiflora

Alasuku: Decaloba

Yläsektio: Cieca

Passiflora suberosan, eli korkkipassion luontaisia kasvualueita ovat Etelä- ja Keski-Amerikka, Hawaii, Uusi-Guinea, Uusi Kaledonia, Fili ja Samoa. 

Hieman yllätyksellisesti tämä pikkuruinen laji kuuluu samaan Cieca -yläsektioon, eli alasuvun sisällä olevaan pienempään ryhmään muunmuassa P. secoxellatan ja P. xiikzodzin kanssa, jotka ovat ulkonäöltään hyvin erilaisia. Jotain yhtäläisyyksiä kuitenkin löytää, kun niitä osaa etsiä: kiiltävät, nahkamaiset, hyvin tummanvihreät lehdet sekä terälehdetön, kellertävä kukka. 

Pienikokoisena lajina P. suberosa soveltuukin erittäin hyvin sisäkasvatukseen. Se on myös melko vaatimaton hoitonsa suhteen ja kukkii helposti pienin vaaleanvihrein kukin. Lehdet ovat kauniit, kiiltävät ja tumman vihreät ja muodoltaan erittäin voimakkaasti vaihtelevat. Lehti saattaa olla lyhyt ja leveä tai pitkä ja kapea tai miltei mitä vain siltä väliltä. Siksi lajin tunnistuksessa onkin syytä kiinnittää muihin seikkoihin kuin lehden muotoon. Samassa kasvissakin voi olla yhtä aikaa monen muotoisia lehtiä. 

Passiflora suberosan kukka on pieni ja vaaleanvihreä.

On väitetty, että lehtien muodon vaihtelu olisi kasvin tapa hämmentää eläimiä, jotka syövät lehtiä. Kun muodossa on suurta vaihtelua, on vaikea tietää, mikä lehti kuuluu mihinkin kasviin. Tämän runsaan vaihtelun vuoksi P. suberosaa onkin sanottu "taksonomiseksi painajaiseksi", sillä sen tunnistaminen on haastavaa.

Tunnusomaista P. suberosalle (ja sen läjisukulaislaji P. pallidalle) on varren tyven muuttuminen korkkimaiseksi. Tästä johtuu myös nimi suberosa, joka tarkoittaa korkkimaista. Tästä on johdettu myös lajille annettu suomenkielinen nimi korkkipassio.

Passiflora suberosan korkkimaiseksi puutunut runko

Korkkipassio on helppo ja aloittelijaystävällinen laji. Se viihtyy pienessä ruukussa ja tulee vähällä toimeen. Se myös ilmoittaa vedentarpeensa selvästi eikä ota itseensä siitä, jos kasteluissa tulee vähän taukoa. Onkin parempi antaa sen olla vähän janoinen kuin kastella yhtään liikaa, silä monien muiden passiflorien tavoin tämäkin on herkkä liikakastelulle. 

Vahapintaiset lehdet suojaavat hyvin kuumuudelta ja kasvi kestääkin hyvin paahdetta. Sen voi sijoittaa eteläikkunalle suoraan paahteeseen. Talvikaudella riittävästä lisävalaistuksesta on huolehdittava. 

Kasvukaudella lannoitus edistää tervettä kasvua. Loppukesästä lannoitteen voi vaihtaa vähätyppiseen tai typettömään kukinnan edistämiseksi, mutta suberosa kukkii kyllä ilman erikoislannoitteitakin. Normaalin lannoituksen aloittaminen alkukeväästä saattaa innoittaa kasvin kukkimaan hyvin herkästi. Kannattaakin pitää kasvia silmällä, sillä pienet vihreät kukat jäävät helposti huomaamatta.

Kasvualustan suhteen lajit eivät ole erityisen vaativia. Ilmavuus on tärkein ominaisuus kasvualustalle kaikille passiflorille, mutta suberosa ja pallida pärjäävät simppeleillä sekoituksilla, joissa kukkamultaam sekoitetaan ruukkusoraa tai perliittiä. Toki hifistelläkin voi, mutta näiden lajien kanssa siihen ei ole erityistä syytä. 

Passiflora pallida on P. suberosan lähisukulainen ja hoito on hyvin samanlaista.