Passiflora lutea

Suku: Passiflora

Alasuku: Decaloba

Yläsektio: Decaloba

Sektio: Decaloba

Passiflora lutea on pohjoisin luonnonvarainen kärsimyskukka. Sen luontaiset kasvualueet sijaitsevat itäisessä Pohjois-Amerikassa. Näillä alueilla talvi on jopa yhtä ankara kuin Suomessa. Maahan sataa lunta ja pakkasta saattaa olla parikymmentä astetta.

Tämä kaikki tekee P. luteasta erittäin mielenkiintoisen lajin ja haaveilin siitä pitkään ennen kuin vuosien etsintä tuotti tulosta ja sain luonnonvaraisen kasvin siemeniä postitettuna Ohiosta. 

P. lutea on vaatimattoman näköinen ja pieni kasvi. Sen lehdet ovat pari-kolmesenttiset ja kolmehaaraiset. Joissain yksilöissä saattaa esiintyä vaaleita raitoja tai läiskiä. Kukat ovat parisenttiset ja vaaleankeltaiset. Tästä juontuu kasvin nimi. Lutea tarkoittaa vaaleankeltaista.

Lutea on sopeutunut olosuhteisiin, joissa tulee talvi, joten se myös tarvitsee talven kasvaakseen normaalisti. Syksyllä valon vähetessä se alkaa valmistautua talveen kellastuttamalla ja pudottamalla lehtiään. Vähitellen kaikki kasvin maanpäälliset osat kuolevat ja kasvi vaipuu lepotilaan.

Mullan alla lutealla on pieneksi kasviksi erittäin paksut juuret. Niihin se varastoi energiansa seuraavaa kasvukautta varten. Juuret kestävät pakkasta, jäätymistä ja metrin lunta päällään.

Passiflora lutealla on erittäin paksut juuret.

Lutea poikkeaakin kasvatuksensa puolesta hyvin paljon muista passiflorista. Se ei sovellu ympärivuotisesti sisällä pidettäväksi, vaan tarvitsee talvetuksen kylmässä tilassa. 

Minulla on kaksi yksilöä P. luteaa, joista toinen kasvaa kotonani lämmittämättömällä kuistilla, jossa lämpö tippuu alimmillaan noin -10°C -asteeseen. Aiemmassa kodissani se asui lasitetulla parvekkeella vuoden ympäri. Talvikaudella en kastele kasvia tai hoida sitä mitenkään. Kuistin tai parvekkeen ilmankosteus ja kylmyys riittää siihen, että multa ei kuivu liikaa.

Passiflora lutea talviunilla viileällä kuistilla.

Toinen luteani kasvaa mökillämme Ylöjärvellä ulkona. Sillä on oma lavakauluksista rakennettu laatikko talon seinustalla. Kun maanpäälliset osat ovat kuolleet, kasaan mullan päälle kuivia lehtiä ja havuja, joiden päälle lumi saa sataa. Kasvi on nyt selvinnyt ensimmäisestä talvestaan Suomessa ja jännityksellä odotan, nouseeko se maasta keväällä.

Talvetusta lukuunottamatta P. lutea on helppohoitoinen ja mukava kasvi. Eikä talvetuskaan ole vaikeaa, kunhan löytyy oikeanlainen paikka, jossa lämpötilat pysyvät sopivina. Lutea kestää pitkiä aikoja -15°C -astetta ja lyhyitä jaksoja jopa -30°C -astetta.

Kasvukaudella kasvia kastellaan kohtalaisesti. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä. Kasvualustan on hyvä olla vettä hyvin läpäisevä, eli mullan sekaan voi sekoittaa ruukkusoraa, perliittiä tai hiekkaa. Kasvukaudella lannoitetaan, mutta pysytään lannoitepakkauksen ohjeiden mukaisessa annostuksessa. Hyvissä ajoin loppukesästä lannoite vaihdetaan vähätyppiseen tai typettömään, jotta kasvi saa siirtyä rauhassa lepokauteen. Typpilannoitteen antaminen liian pitkään syksyllä voi häiritä lepotilaan siirtymistä stimuloimalla lehtien kasvua silloin, kun niiden kasvun pitäisi lakata.

Keväinen maasta nouseva P. lutea.