Passiflora incarnata, rohtopassio

 

Alasuku: Passiflora

Yläsektio: Passiflora

Sektio: Passiflora

Sarja: Passiflora

Rohtopassio, eli Passiflora incarnata kuuluu P. caerulean ja P. eduliksen ohella tunnetuimpiin kärsimyskukkiin. Se kasvaa luontaisesti varsin laajalla alueella Yhdysvaltain kaakkoisisossa.  Siellä sen hedelmiä käytetään myös erilaisiin hilloihin ja syödään sellaisenaan. Kaupallisesti sitä ei kuitenkaan tuoteta hedelmiensä vuoksi.

P. incarnata tunnetaan sen rohtokäytöstä. Siitä valmistettua uutetta käytetään muun muassa unettomuuden hoidossa, jonka vuoksi itse alkujaan ajauduin passiflorien pariin. Erilaisia rohtopassiovalmisteita myydäänkin runsaasti luontaistuotekaupoissa ja apteekeissa.

Rohtopassiovamiste apteekissa. HUOM. Paketin kuvassa on virheellisesti P. caerulean kukka.

Rohtopassio on myös melko hyvin sisäkasviksi soveltuva ja jopa sen ulkona kasvattaminen saattaa olla Suomenkin olosuhteissa mahdollista, sillä se kestää maksimissaan noin -15°C pakkasta. Eli ainakin leutoina talvina eteläisessä Suomessa kasvi saattaisi hyvin selvitä talvesta. Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan evoluutiopuussa rohtopassio on talvehtinut muutaman vuoden onnistuneesti, mutta vuonna 2021 kasvi todettiin kuolleeksi.

Koska P. incarnatan luontainen kasvualue on Amerikan pohjoisosissa, jossa tulee ihan kunnollinen talvi, se hyötyy kotikasvatuksessakin siitä, jos se saa talvehtia hieman viileämmässä tilassa. Lasitettu parveke, kuisti tms. on ihanteellinen paikka. Lämpötilaa kannattaa seurata ja ajoittaa kasvin talvilepo sellaiseen ajankohtaan, jolloin pakkaset pysyvät maltillisina. Talvettaessa kasvin maanpäälliset osat saattavat kuolla ja se kuuluu asiaan, sillä se talvehtii juurakkona, mistä se sitten keväällä taas versoo uuteen kasvuun.

Rohtopassion lisääminen on helppoa pistokkaasta tai siemenestä. Se on myös aikuisena kova tekemään juuriversoja, jotka ovat myös erinomaista lisäysmateriaalia. Lisäämisen pitäisi onnistua myös juurenpaloista varsin hyvin.

Jos kasvia kasvattaa siemenestä, on siemenen pintaa hyvä hieman viilata esim. metallisella kynsiviilalla ja sen jälkeen liottaa vedessä muutama päivä ennen kylvöä. Siemenen kuori on niin kova ja paksu, että itäminen saattaa olla hyvin hidasta (jopa yli vuoden) ellei veden pääsyä siemenen sisään nopeuta rikkomalla sitä hieman.

Rohtopassio on melko voimakaskasvuinen ja suuri kasvi, joten se tarvitsee riittävän suuren ruukun ja runsasravinteisen, läpäisevän kasvualustan. Myös säännöllinen ja runsas lannoitus on tarpeen, sillä ruukussa kasvi käyttää nopeasti loppuun mullassa olevat ravinteet. Kasvukaudella rohtopassiota voi lannoittaa joka kastelukerralla. 

Jos kasvin haluaa kukkivan, kannattaa ravinne vaihtaa loppukesästä typettömään tai vähätyppiseen kukintaa edistävään lannoitteeseen, sillä runsas typpilannoitus saa kasvin kasvattamaan lähinnä lehtiä.

Rohtopassion kukkien väri voi vaihdella paljon.

Rohtopassion kukka on Passiflora -alasuvulle tyypillisesti isohko, noin 5-10 cm halkaisijaltaan. Yleensä kukka on väriltään vaalean violetti, mutta siitä tunnetaan myös tummempia sekä valkokukkaisia muunnoksia. Värimuunnosten kasvattaminen onnistuu suurimmalla varmuudella pistokkaasta, joten ei kannata luottaa siihen, jos jossain myydään esimerkiksi valkokukkaisen Passiflora incarnata alban siemeniä. Siementen perimä on yleensä erilainen kuin emokasvin. Luontaisesti tummempikukkauset muunnokset esiintyvät yleensä etelämpänä, kun taas pohjoisessa kasvavien saman lajin edustajien kukat ovat vaaleampia.

Rohtopassion nuppu

Hedelmää rohtopassio ei tietääkseni Suomen olosuhteissa tee, mutta kukkiminen on täysin mahdollista jo vuoden ikäisellä kasvilla, kunhan kasvuolosuhteet ovat hyvät.

Joidenkin lähteiden mukaan Passiflora incarnata on melko herkkä erilaisille virusinfektioille, kuten mosaiikkiviruksille, jotka tekevät kasvin lehtiin vaaleita laikkuja. Viruksen saanut kasvi saattaa kasvaa myös muuten epämuodostuneena ja sen kasvu on heikkoa.

Koska kasvivirukset voivat tarttua kasviyksilöistä toisiin, on järkevää eristää tai hävittää kokonaan virusoireinen kasvi. Kasvit eivät toivu viruksistaan, vaan useimmiten virus tappaa kasvin tai ainakin tekee sen heikoksi ja kitukasvuiseksi.

(Lue lisää mosaiikkiviruksesta: Wikipedia: Tupakan mosaiikkivirus )

Oman kokemukseni mukaan Passiflora incarnata on erityisen herkkä vihannespunkeille. Se on se, joka ensimmäisenä saa niitä ja se on se, johon ne iskevät aina pahiten. Siksi tätä kasvia onkin syytä pitää erityisesti silmällä punkkien varalta ja ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin heti, jos kasvissa on oireita tuholaisista. Torjunta tehdään kuitenkin aina tuholaisen tunnistamisen jälkeen lajinmukaisesti, eikä koskaan ennakkoon tai varmuuden vuoksi.