Suku: Passiflora
Alasuku: Decaloba
Yläsektio: Decaloba
Sektio: Decaloba
Passiflora biflora tunnetaan hyvin trooppisissa perhospuutarhoissa, sillä sitä käytetään paljon erilaisten perhosten, erityisesti Heliconius-sukuun kuuluvien, ravintokasvina.
Se on myös kaunis kasvi kotona kasvatettavaksi ja se viihtyy maltillisen kokoisessa ruukussa.
Passiflora bifloran luontainen kasvualue on laaja. Sitä esiintyy Väliamerikasta Etelä-Amerikan kaakkoisosiin. Nimi biflora tarkoittaa kaksikukkaista ja sillä viitataan kasvin tunnusomaiseen tapaan kasvattaa kukat lehtihankoihin pareittain.
Kasvi on mielenkiintoisen näköinen myös ilman kukkia. Sillä on Decaloba-alasuvulle hyvin tyypillisen muotoiset kaksihaaraiset lehdet. Lehti on leveä ja lyhyt, ehkä etäisesti banaanin tai bumerangin muotoinen.
Oman kokemukseni mukaan P. biflora on herkkä kasvuolosuhteiden vaihtelulle. Se kasvaa hyvin, kun kasvualusta on tasaisen kostea, ruukkua ei siirrellä eikä kasvusuuntaan puututa. Jos olosuhteissa tapahtuu yllättäviä muutoksia, kasvi pudottaa helposti lehtiä. Se saattaa kuivattaa ja pudottaa hyvin nopeasti suurimman osan lehdistään, mutta yleensä kuitenkin toipuu järkytyksestään, kun sen hoitoon panostaa paremmin.
Hyvän hoidon P. biflora palkitsee suloisilla valkoisilla kukilla, joissa on voimakkaan keltainen lisäteriö. Erityisesti kukintavaiheessa varsia ei saa siirrellä, sillä kasvi saattaa tästä ottaa itseensä niin paljon, että nuput putoavat.
Kasvi viihtyy valoisassa ja aurinkoisessa paikassa, mutta ei suorassa paahteessa. Hyvä lannoitus kasvukaudella tekee hyvää, kuten useimmille passiflorille. Loppukesästä lannoite kannattaa vaihtaa typettömään tai vähätyppiseen. Se edistää kukintaa.
Kommentit
Lähetä kommentti