Kärsimyskukat eli passiflorat ovat monimuotoinen kasvisuku. Siihen kuuluu nykytietämyksen mukaan kuutisensataa lajia ja useita satoja tarkoituksella ja tahattomasti syntyneitä risteymiä. Suurin osa näistä on köynnöksiä, mutta joukkoon mahtuu myös joitakin puita, kuten esimerkiksi Passiflora lindeniana tai Passiflora macrophylla.
Eniten lajeja tavataan Etelä-Amerikassa, mutta passifloria tavataan luonnonvaraisina myös Pohjois-Amerikassa, Aasiassa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Eli mantereelta toiselle, sademetsistä aavikoille, virtaaviin vesiin ja vuorten rinteille.
On sanomattakin selvää, että kun kasvupaikat vaihtelevat niin paljon, ovat nämä kasvit myös erittäin monimuotoisia niin ulkonäöltään kuin kasvupaikkavaatimuksiltaan. Pienimmät ryömivät maata pitkin ja suurimmat kohoavat parikymmenmetrisiksi jykevärunkoisiksi puiksi. Kukkien väreistä löytyy lähes koko väriskaala: valkoista, keltaista, punaista, violettia, oranssia ja vihreää. Ainoastaan puhtaan sinisiä kukkia ei ole yhdessäkään lajissa. Lehtien muodossa ja koossa löytyy myös valtavaa vaihtelua pikkuruisista lehdistä P. macrophyllan jopa yli metrin mittaisiin lehtiin.
 |
| Passiflora stipulatan lisäteriö on melkein sininen. |
Passifloria on kasvatettu jo keskiajalla. Niiden erikoiset kukat ovat tehneet niistä suosittuja koristekasveja ja kukassa on nähty paljon kristillistä symboliikkaa, jonka vuoksi kärsimyskukasta on tullut suosittu elementti myös kirkkotaiteesta. Passifloria esittävää taidetta löytyy jo 1500-luvun puupiirroksista.
Tästä kristillisestä symboliikasta juontuu koko kasvisuvun nimi. "Passion" viittaa Jeesuksen kärsimyksiin. Suvun ovat nimenneet espanjalaiset lähetyssaarnaajat, jotka kiinnittivät huomiota kukkien erikoiseen ulkomuotoon. Kukan lisäteriön on ajateltu muistuttavan pyhimysten sädekehää, kymmenen terä- ja verholehden Jeesuksen uskollisia opetuslapsia (poislukien Juudas ja Pietari), viisi hedettä symboloivat Jeesuksen haavoja ja kolme emiä nauloja, joilla Jeesus ristiinnaulittiin.
Koristekäytön lisäksi kärsimyskukat ovat olleet kauan suosittuja jo hedelmiensä vuoksi. Nykyisin kaupallisesti viljellään useampaa lajia hedelmiensä vuoksi ja suosituimpia niistä myydään joka puolella maailmaa. Tunnetuin näistä on takuulla punapassio, eli Passiflora edulis. Muita syötäviä hedelmiä tuottavia lajeja ovat muunmuassa makeapassio Passiflora ligularis, jättipassio P. quadrangularis ja banaanipassio P. mollissima.
Myös rohtokäyttö on yksi kärsimyskukkien suuria käyttökohteita. Rohtopassion, Passiflora incarnatan kukista ja lehdistä valmistettua uutetta käytetään unettomuuden ja rauhattomuuden hoitoon. Siitä tehdään runsaasti erilaisia kaupallisia valmisteita, joita myydään luontaistuotekaupoissa ja jopa apteekeissa.
 |
| Kärsimyskukkauutetabletteja myydään apteekeissakin. Huom! Tässä paketissa on väärän lajin kuva. Kuvassa on P. caerulea, mutta rohtona käytetään ainoastaan P. incarnataa. |
Passiflorat ovat myös tärkeitä ravintokasveja muutamille perhosille, jonka vuoksi ne ovat perhosharrastajien suosiossa. Niitä kasvatetaan monessa trooppisessa puutarhassa, jossa on kasvien lisäksi perhosia. Passiflorien ja Heliconius -suvun perhosten yhteinen historia on itseasiassa niin mielenkiintoinen, että siitä on tulossa erillinen postaus myöhemmin.
Näin laaja ja monimuotoinen kasvisuku on herättänyt myös monen kasviharrastajan mielenkiinnon ja passifloria harrastetaan siinä, missä toiset harrastavat orkideoja, posliinikukkia tai lihansyöjäkasvejakin. Suvusta löytyy hyvin monenlaisiin olosuhteisiin sopivia kasveja, joilla on erikoisen muotoisia lehtiä ja kauniita, värikkäitä kukkia. Lajeista löytyy helppohoitoisia ja pieniä ja erittäin vaativia, suurikokoisia ja niitä, joiden kukkimaan saaminen saattaa olla lähes kymmenen vuoden työn takana, joten monenlaisiin olosuhteisiin ja erilaisille harrastajille löytyy varmasti passiflora.
 |
| Rohtopassio, Passiflora incarnata |
Kommentit
Lähetä kommentti