 |
| Hyvässä valossa lehtien alapintojen violeti väri voi kuultaa yläpinnan vaaleista kohdista läpi. |
Suku: Passiflora
Alasuku: Decaloba
Yläsektio: Decaloba
Sektio: Decaloba
Luontaiset kasvuympäristöt: Peru, Equador, Brasilia
Passiflora trifasciata on erittäin helppohoitoinen ja suosittu laji harrastajien keskuudessa. Sen kirjavat lehdet näyttävät upeilta ilman kukkiakin. Niiden yläpuoli on tumman vihreä ja siinä on kolmen pääsuonen ympärillä vaaleat raidat. Lehden alapinta muuttuu sitä tummemman violetiksi, mitä enemmän kasvi saa valoa. Se viihtyy puolivarjossakin, mutta valo saa värit täyteen loistoonsa.
P. trifasciata kukkii helposti ja paljon. Kukat ovat noin kolmesenttiset ja niissä on ihana mieto tuoksu. Sen huomaa vain aivan läheltä haistamalla, mutta se on kerrassaan hurmaava. Jollain tapaa ei ollenkaan kukkamainen, vaan muistuttaa omasta mielestäni ehkä eniten ulkona kuivattua puhdasta pyykkiä.
Hyvällä hoidolla kasvi saattaa kukkia talvellakin ilman kovinkaan kummallisia temppuja. Pieni lisävalo saattaa olla tarpeeksi innostamaan kasvin kukkimaan.
Luontaiset kasvuympäristöt: Peru, Equador, Brasilia
Passiflora trifasciata on erittäin helppohoitoinen ja suosittu laji harrastajien keskuudessa. Sen kirjavat lehdet näyttävät upeilta ilman kukkiakin. Niiden yläpuoli on tumman vihreä ja siinä on kolmen pääsuonen ympärillä vaaleat raidat. Lehden alapinta muuttuu sitä tummemman violetiksi, mitä enemmän kasvi saa valoa. Se viihtyy puolivarjossakin, mutta valo saa värit täyteen loistoonsa.
P. trifasciata kukkii helposti ja paljon. Kukat ovat noin kolmesenttiset ja niissä on ihana mieto tuoksu. Sen huomaa vain aivan läheltä haistamalla, mutta se on kerrassaan hurmaava. Jollain tapaa ei ollenkaan kukkamainen, vaan muistuttaa omasta mielestäni ehkä eniten ulkona kuivattua puhdasta pyykkiä.
Hyvällä hoidolla kasvi saattaa kukkia talvellakin ilman kovinkaan kummallisia temppuja. Pieni lisävalo saattaa olla tarpeeksi innostamaan kasvin kukkimaan.
Hoito ei poikkea muista passioista. Kasvualustan on oltava läpäisevä ja ravinteikas. Lannoitetaan kasvukaudella säännöllisesti. Talvella lisävalaistus voi olla tarpeen, jos luonnonvalo ei riitä. Valon tarpeen huomaa helposti siitä, että kasvi alkaa pudotella lehtiä ja kasvu on heikkoa ja hailakan väristä.
Trifasciata viihtyy maltillisen kokoisessa ruukussa. Noin kolme litraa riittää varsin hyvin aikuiselle kasville pitkäaikaiseksi asumukseksi, kunhan lannoituksesta huolehditaan.
Muutaman vuoden välein kasvin voi ottaa ruukusta ylös, karistaa vanhaa multaa pois ja laittaa uutta tilalle, mutta ruukun kokoa ei välttämättä tarvitse kasvattaa, ellei se ole aivan täynnä juuria.
Tämä onkin hoitonsa puolesta yksi helpoimpia lajeja, joita vahvasti suosittelen varsinkin aloittelijoille. Ainoa vaikeus voi olla ripsiäistuhojen havaitsemisen hankaluus, kun lehdissä on jo luonnostaankin monenlaista laikkua. Kirjavia lehtiä onkin syytä välillä tutkia vaikka ihan suurennuslasin kanssa. Jos siinä näkyy epätavallisen näköisiä hopeanharmaita laikkuja, joiden sisällä on pieniä mustia pisteitä tai pistemäisiä jälkiä pieninä sarjoina, on syytä epäillä tuholaisia. Niiden torjunnasta lisää tuholaispostauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti