Minusta

Olen Emilia, kolmekymppinen puutarhuri ja kasvikeräilijä. Olen harrastanut kärsimyskukkia vuodesta 2009 ja kartutan pientä kasvikokoelmaani kotonani. Tai ei se kai niin kovin pienikään enää ole. Kärsimyskukkia on kolmisenkymmentä ja lisäksi ihan hyvä määrä muita kasveja. Kasvit ovat minulle intohimo, loputon inspiraation aihe ja toivottavasti tulevaisuudessa myös työ.

Kärsimyskukkien lisäksi puutarhuroin sekä kotimme että mökkimme pihassa. Huollan hedelmäpuita ja istuttelen kaikkea jännää, kaunista ja hyödyllistä sekä hurahdan säännöllisesti uusiin kasveihin ja kasvisukuihin. Passiflorat ovat kuitenkin pysyneet matkassa pisimpään.

Passiflorien maailmaan ajauduin puolivahingossa etsiessäni kasvilääkinnästä apua unettomuuteeni. Lopulta apu löytyi muualta, mutta tämä kasvisuku vei mennessään ja tällä tiellä ollaan edelleen, eikä loppua näy. Mitä enemmän tietoa ja osaamista karttuu, sitä syvemmälle pasiflorien maailmaan haluan sukeltaa.

Olen matkustanut passiflorien perässä muutamia kertoja Hollantiin ja tutustunut uskomattoman upeisiin kasvikokoelmiin. (Postauksen alussa oleva kuva on otettu Passifloratuinista, joka on yksi Euroopan suurimpia passiflorakokoelmia.) Kuulun kansainväliseen passiflorayhdistykseen, Passiflora Society Internationaliin, eli PSI:hin ja minulla on ollut suuri kunnia olla kerran ennen korona-aikaa yhdistyksen tapaamisessa mukana. Valitettavasti vain kerran, mutta oli mahtavaa tavata muita harrastajia, joiden kanssa jutella passiflorista. 

Tavoitteenani on lisätä kärsimyskukkien tuntemusta Suomessakin niin, että lopulta täälläkin olisi ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksia ja innostua yhdessä tästä kasvisuvusta. Ja työ on ihan hyvällä mallilla: Facebookin suomalaisessa passifloraryhmässä nimeltä Kärsimyskukkien ystävät - Passiflora Finland on jo yli 200 jäsentä!

Olen myös kirjoittanut kärsimyskukista muutamia lehtijuttuja sekä minusta ja kasveistani on ollut juttu Kotipuutarha-lehdessä sekä Ylen nettisivuilla.

Suuria kärsimyskukka-aiheisia haaveitani on matkustaa ainakin Pietarin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa kasvaa yli 150 kärsimyskukkaa sekä Lontoon Kew Gardensiin, joissa kummassakin on myös henkilökunnassa vannoutuneita passiflorien ystäviä. Ja ehkä joskus minullakin on kokoelmalleni kasvihuone, jossa aukeaa ihan uudenlaiset mahdollisuudet tälle harrastukselle. 

Tämän blogiprojektin tarkoituksena on olla alkusoittoa haaveelleni kirjoittaa passiflorista kirja. Haluan olla jo tämän bloginkin kautta julkaisemassa suomenkielistä tietoa tästä kasvisuvusta, sillä tietoa on tarjolla edelleen hyvin heikosti. Haluan tehdä kärsimyskukista tunnetumpia ja jakaa tietoa varsinkin suomalaisesta näkökulmasta, sillä täällä monien trooppisten kasvien kasvattaminen on kovin erilaista kuin sellaisissa maissa, joissa valoa ja lämpöä on ympärivuotisesti enemmän tarjolla.